Blogi: Ilmastonmuutos korostaa kotimaisen kaivosteollisuuden tarvetta

Uutinen kaivosvarauksesta herättää usein huolta. Erityisesti julkisuudessa hämmästellään suuria, yli kahdensadan neliökilometrin laajuisia varausalueita. Kansalaisille syntyy helposti kuva valtavan kokoisesta kaivoksesta.

Todellisuudessa 250 neliökilometrin varaus johtaa keskimäärin noin 2,5 neliökilometrin laajuisen kaivosalueeseen silloin harvoin, kun etsintä ylipäätänsä johtaa kaivoksen avaamiseen.

Laaja varausalue on voimassa kaksi vuotta. Parhaillaan uusittavassa kaivoslaissa tämä aika tulee todennäköisesti lyhenemään.

Varausjärjestelmää ei ole luotu maanomistajia vastaan, vaan se on säädetty suojaamaan malminetsijä kilpailijoilta. Ilman tällaista suojaa kukaan ei uskaltaisi investoida malminetsintään.  Kaivoksen perustaminen ilman maanomistajan suostumusta on jo nykyisen kaivoslain aikana hyvin vaikeaa ja vaatii suostumuksen valtioneuvostolta. Esimerkiksi Saimaan rannoille mikään poliittinen hallitus ei lupaa todennäköisesti myöntäisi.

Malminetsinnän loppuminen olisi puolestaan takaisku Suomelle ja koko EU:lle. Globaali kilpajuoksu mineraaleista on nimittäin kiihtynyt nopeasti.

Kilpajuoksua kiihdyttävät muun muassa digitalisaatio ja ilmastonmuutos. Päivittäin käyttämämme matkapuhelimen tuottamiseen tarvitaan lukuisia mineraaleja, joita vain kaivokset tuottavat. Sama koskee aurinkopaneeleja, sähköautoja ja terveysteknologiaa. Vihreä teknologia kymmenkertaistaa monien kaivostuotteiden kysynnän lähivuosina. Kaivoksia tarvitaan myös vedenpuhdistukseen ja maanviljelysmaan parannukseen.

Koronakriisi on osoittanut, että pienet maat jäävät helposti suurten jalkoihin, kun kilpajuoksu käy oikein kovaksi.

Tarvittavia mineraaleja on myös oikeudenmukaista tuottaa kotimaassa. Meillä sekä ympäristö- että työlainsäädäntö ja viranomaisvalvonta edistävät vastuullista toimintaa, kun monessa muussa maassa tilanne on paljon huonompi. Esimerkiksi Kainuussa Terrafame tuottaa ensi vuonna avattavalla tehtaallaan akkukemikaaleja noin 60 prosenttia pienemmillä kasvihuonepäästöillä kuin sen kansainväliset kilpailijat.

Monelle kaivospaikkakunnalle ala tuo paljon kaivattuja työpaikkoja ja elinvoimaa. Tämä korostuu nyt esimerkiksi Kittilässä, missä Agnico Eaglen kultakaivos tasapainottaa tilannetta, kun korona koettelee alueen matkailualaa.

Kaivosvaraus herättää huolta, koska vielä parikymmentä vuotta sitten alan toimintatavat eivät vastanneet nykyisiä standardeja. Sekä kaivosala että viranomaiset ovat kuitenkin oppineet. Suomessa on toiminut jo kuusi vuotta Kestävän kaivostoiminnan verkosto, jossa muun muassa ympäristöjärjestöt, maa- ja metsätalouden edustajat ja kaivosteollisuus kehittävät yhdessä alan toimintatapoja vastuullisempaan suuntaan.

Yhteistyö sekä kansallisella että paikallisella tasolla onkin ainoa oikea tapa vahvistaa Suomen mineraaliklusteria, jolla on Suomea suurempi tehtävä elämänmuotomme turvaajana ja ilmastonmuutoksen pysäyttäjänä.

Pekka Suomela

toiminnanjohtaja

Kaivosteollisuus ry