Hanna Lampinen

Blogi: Kaivannaisjätteistä

9.11.2020 klo 19.42

Aika ajoin Suomessa herää keskustelua siitä, kuinka kaivosteollisuus tuottaa suurimman osan Suomessa muodostuvasta jätteestä. Blogeissa ja lehtien palstoilla ihmetellään, miten noin 75 % Suomen jätteestä on kaivannaisjätettä. Tämä erottaa Suomen (ja esimerkiksi Ruotsin) monesta EU-maasta. Jätemääriä vertailtaessa muihin EU-maihin, ei kuitenkaan verrata kaivosteollisuuden tilaa muissa EU-maissa. Vain muutamissa EU maissa on aktiivisia kaivoksia, Suomen ja Ruotsin lisäksi esimerkiksi Puolassa ja Portugalissa. Suomessa on esimerkiksi EU:n ainoa kromikaivos, mikä on merkittävä tekijä ruostumattoman teräksen tuotannossa koko Euroopan alueella.

Kaivosteollisuuden jätteet muodostuvat suurimmalta osaltaan sivukivestä ja rikastushiekasta. Sivukiveä muodostuu malmin irrottamisesta maasta ja rikastushiekkaa malmin käsittelystä rikastamolla. Käytännössä siis materiaali on paikasta A irroitettua maata tai kiveä, joka prosessoidaan ja siirretään paikkaan B. Matkalla paikasta A paikkaan B, materiaali saa kaivannaisjätteen statuksen ja näin ollen päätyy jätetilastoihin.

Kaivannaisjätteet läjitetään niille suunnitelluille läjitysalueille. Kaivannaisjätteen ominaisuudet määrittelevät mm. sen, millainen kaivannaisjätteen läjitysalueen tulee olla ja missä läjitysalue sijaitsee. Ympäristöluvissa määritellään esimerkiksi rikastushiekka-altaiden pohja- ja patorakennemateriaalit, sekä sivukivikasan pohjamateriaalit. Läjitysalueen rakentamista ja rakentamisen laatua tarkkaillaan mm. riippumattoman laadunvalvojan toimesta. Kaivannaisjätteen tarkempaa luokittelua ja läjitysalueen ominaisuuksia ohjaa Valtioneuvoston asetus kaivannaisjätteistä 190/2013. Asetuksen mukaan kaivannaisjätteelle tulee luoda myös kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma, jonka mukaan läjitysaluetta seurataan ja sen vaikutuksia tarkkaillaan. 

Kaivannaisjätteitä hyötykäytetään mahdollisuuksien mukaan. Yleisimmät hyötykäyttökohteet sijaitsevat kaivosalueiden sisällä, missä sivukiveä ja rikastushiekkaa käytetään esimerkiksi patorakentamiseen ja kaivostäyttöön maanalaisissa kaivoksissa, sekä sivukiveä teiden rakentamiseen. Esimerkiksi Agnico Eagle Finland Oy:n kaivoksella Kittilässä noin neljäsosa vuosittain muodostuvasta rikastushiekasta käytetään maanalaiseen kaivostäyttöön. Nämä hyötykäyttömenetelmät ovat nk. BAT-tekniikkaa (best avalaible technique), eli parasta käyttökelpoista tekniikkaa.

 

Kevitsa

 

 

 

 

 

 

Sepeliasema Kevitsan kaivoksella Sodankylässä, missä sivukivestä murskataan sepeliä kaivoksen käyttöön.

Lisäksi kaivannaisjätealueita maisemoidaan ympäristöluvan ehtojen mukaisesti sitä mukaa kun se toiminnan kannalta on mahdollista. Maisemointiin ja toiminnan aikaiseen/jälkeiseen sulkemiseen on asetettu vakuudet, jotka Suomen kaivoksilla ovat tällä hetkellä yhteenlaskettuna noin 330 miljoonaa euroa, ja vakuussummat tulevat lähitulevaisuudessa edelleen kasvamaan noin 150 miljoonalla. Kaivoksen sulkeminen on osa suunnittelua toiminnan aloittamisesta lähtien.

Hyötykäytön lisäksi kaivannaisjätteen jalanjälkeä pienentää esimerkiksi erilaiset ratkaisut läjitysalueen pinta-alan pienentämiseksi. Läjitysalueiden korotusratkaisuilla voidaan vähentää uuden maa-alueen tarvetta rikastushiekka-alueen laajentamistarpeessa siellä, missä se on teknisesti mahdollista. Samoin esimerkiksi rikastushiekan läjittäminen kuivempana vähentää läjitystilavuuden tarvetta. Tällöin hiekan kiintoainepitoisuutta on nostettu huomattavasti ja siten vesimäärää on hiekassa vähennetty. Tämä mahdollistaa hiekan läjittämisen suurempaan kulmaan, eli pienempään tilaan.

Hyötykäytön lisäksi huomiota kiinnitetään läjitysalueelle päätyvän kaivannaisjätteen läjitystekniikkaan. Esimerkiksi sijoittamalla erilaatuisia sivukiviä toisiinsa nähden kerroksittain, voidaan merkittävästi vähentää happaman valuman muodostumista. Myös tämä on BAT-tekniikkaa, eli parasta käyttökelpoista tekniikkaa.

Rikastushiekka-altaat ovat myös muodostaneet uusia elinpiirejä. Esimerkiksi Siilinjärvellä Yaran kaivoksella läjityskäytöstä poistettu Raasion rikastushiekka-allas on jo vuosia houkutellut alueelle useita harvinaisia lintu- ja perhoslajeja, ja paikalle onkin tuotu huoltomaja paikallisen lintuyhdistyksen käyttöön. Alue on erittäin suosittu lintubongareiden ja hyönteistutkijoiden keskuudessa.

Puhuttaessa kaivannaisjätteistä, tulisi määrän sijaan keskittyä itse ongelmaan. Eli minkä ongelman kaivannaisjäte muodostaa? Toisaalla ongelmaksi voidaan kokea esimerkiksi läjitysalueen viemä maa-alue, toisaalla ongelmaksi voidaan kokea maisemahaitat. Kun ongelma on tunnistettu, tämän jälkeen voidaan lähteä keskustelemaan sen ratkaisuista.

 

Hanna Lampinen

Ympäristöasiantuntija

Kaivosteollisuus ry