Kaivoshankkeita ohjaa akkuhuuman sijaan ilmasto

Kansalaisten kaivosvaltuuskunnan Janne Kumpulainen ja Susanna Myllylä kollegoineen olivat huolissaan siitä, että kaivoksia perustetaan luonnonsuojelualueille akkuhuuman innoittamana (HS Mielipide 20.12.).

Huoli on ymmärrettävä. Kaivosten perustamisen motiivit ovat kuitenkin paljon suuremmat kuin kirjoittajien kuvaama akkuhuuma. Ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tarvittavan vihreän teknologian tuotanto jopa kymmenkertaistaa monien metallien kysynnän. Metalleja tarvitaan akkujen lisäksi muun muassa tuulivoimaan ja aurinkoenergiaan.

Kaivoksia tarvitaan myös veden puhdistamiseen, maanviljelyksen ja sairaalalaitteisiin.

Kasvava mineraalien tarve on synnyttänyt globaalin kilvan metallien hallinnasta. Suuret maat, Kiina etunenässä, ovat haalineet kaivosomistuksia. Eurooppa sen sijaan on heikoilla kovenevassa raaka-ainekisassa. EU on syystäkin huolissaan, että se jää muiden armoille elintärkeiden metallien hankinnassa.

Suomen kaivosteollisuus ei halua kaivoksia kansallispuistoihin eikä muille luonnonsuojelulain kolmannen luvun mukaisille luonnonsuojelualueille. Sen sijaan eräillä Natura-alueilla on meneillään kehityshankkeita, kuten kirjoittajat toteavat.

Natura-alueiden hyötykäyttö vaatii perustellusti erittäin vahvat syyt. Valtioneuvosto voi myöntää luvan, jos hanke on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Siinäkin tapauksessa on toteuttava korvaavia toimenpiteitä.

Valtioneuvosto arvioi, onko Suomella ja Euroopalla painavat syyt, kuinka pienillä vahingoilla tuotantoa voidaan käynnistää ja kuinka hyviä korvaavat toimet ovat. Valinnat ovat vaikeita, kun vastakkain ovat yksittäisten alueiden luontoarvot ja ilmaston lämpeneminen.

Ymmärrämme luontoarvojen tärkeyden ja hyvinvointimme ainutlaatuisuuden. Niiden molempien puolustamiseksi tarvitsemme kaivoksia ja kestävästi tuotettuja mineraaleja.

Pekka Suomela

toiminnanjohtaja, Kaivosteollisuus ry