Lakivyyhti huolettaa kaivosalaa

Lainsäätäjä on rakentanut kaivosalan ensi vuodelle liiankin jännittävät puitteet, sillä tekeillä on monta merkittävää kaivosyhtiöitä koskevaa lakikokonaisuutta. Kaivosvero, kaivoslaki, maankäyttö- ja rakennuslaki sekä luonnonsuojelulaki tuovat jokainen lisää kustannuksia ja esteitä kaivoshankkeille.

Alan suurin huoli ei kuitenkaan ole mikään yksittäinen laki, vaan monen lain kokonaisuus. Eri ministeriöissä valmisteltavien lakien yhteisvaikutusta ei välttämättä koordinoida, jolloin siedettävien lakien kokonaisuus voi muodostua sietämättömäksi.

Erityinen huoli alalla on se, että lainsäätäjää tuntuu ainakin julkisten kommenttien perusteella ohjaavan enemmän kaivosten ”kurittaminen” kuin maan raaka-ainehuollon varmistaminen. Näin siitä huolimatta, että Euroopan komissio on raaka-ainestrategiassaan kuuluttanut EU:n omavaraisuuden varmistamista.

Poliittisten päättäjien olisikin hyvä tarkastella ainakin seuraavia näkökulmia:

1. Miten Suomi varmistaa raaka-aineidensa saannin lähivuosina, kun vihreä teknologia lisää raaka-aineiden kysyntää ja kilpailu raaka-aineista kiristyy?

2. Miten Suomi hoitaa jatkossa osansa EU:n raaka-ainestrategian tukemisessa, jos kaivosten määrä alkaa hiipua?

3. Uuden kaivoksen käynnistäminen kestää parikymmentä vuotta. Miten käynnistämistä voidaan tarvittaessa nopeuttaa, jos investoinnit nyt pysähtyvät?

4. Ilmastonmuutos edellyttää siirtymistä hiilineutraaliin Suomeen. Miten siirtymä tapahtuu ilman kaivosten tuottamia mineraaleja?

5. Onko vastuullisempaa tuottaa tarvittavat raaka-aineet esimerkiksi Kongossa kuin Suomessa?

Pekka Suomela
Toiminnanjohtaja, Kaivosteollisuus ry