Suomi tarvitsee raaka-ainepolitiikan
Komponenttien, raaka-aineiden ja välituotteiden huono saatavuus hidastaa monen teollisuusyrityksen kasvua. Koronan jälkeisestä raaka-ainekurimuksesta on otettava oppia. Kilpailu monista raaka-aineista kovenee lähivuosina. Suomen on oltava silloin paremmin valmistautunut kisaan.
Vihreä teknologia moninkertaistaa useiden metallien kysynnän. Esimerkiksi nikkelin, koboltin ja kuparin kysyntä kasvaa, kun fossiilisten polttoaineiden kulutusta vähennetään aurinkopaneelien, tuulimyllyjen ja muiden sähköisten ratkaisujen avulla. Kierrätysraaka-aineen osuus tulee kasvamaan, mutta se ei yksi riitä.
EU onkin nostanut raaka-aineiden katkeamattoman saannin avainprioriteetiksi, koska yli 30 miljoonaa työpaikkaa ja monta keskeistä teollisuudenalaa on suoraan riippuvaisia metalleista, mineraaleista ja puusta. Suomelta vastaavaa strategia puuttuu.
”Suomessa raaka-aineiden tuotannosta nähdään lähinnä ongelmat, mutta huonommin raaka-aineiden merkitys koko elämänmuodollemme. Investoinneilla ja työpaikoilla on myös edelleen merkitystä”, sanoo toiminnanjohtaja Pekka Suomela Kaivosteollisuus ry:stä.
Raaka-ainepolitiikan puute näkyy lainvalmistelussa
Raaka-ainepolitiikan puute näkyy myös koordinoimattomana lainvalmisteluna. Eri ministeriöissä on työn alla neljä lakia, joiden yhteisvaikutus uhkaa suomalaisia kaivosinvestointeja.
Kaivosvero ja kiristyvä kaivoslaki tuovat lisää kustannuksia ja esteitä kaivoshankkeille. Yhdessä lupajärjestelmän arvaamattomuuden kanssa Suomi on menettämässä kiinnostavuutensa uusien investointien kohteena. Samaan aikaan myös uusi kaavoitus- ja rakennuslaki sekä luonnonsuojelulaki muuttavat toimintaympäristöä.
”Erityinen huolemme on, että eri ministeriöissä tapahtuvaa lainvalmistelua ei koordinoi kukaan. Siksi neljän lain yhteisvaikutus voi olla tuhoisa”, sanoo Kaivosteollisuus ry:n varapuheenjohtaja, Agnico Eagle Finlandin toimitusjohtaja Jani Lösönen.
Osaaminen rapautuu
Kaivosinvestointien hiipuminen alkaa rapauttaa myös alan osaamista. Mitä pienempi mineraaliklusteri, sitä vähemmän suomalaiset yritykset ja tutkimuslaitokset voivat kehittää toimintaansa.
Osaamisen rapautumisesta syntyy nopeasti negatiivinen kierre, joka syventää ongelmaa.
”On ehdottoman tärkeä varmistaa suomalaisen elinkeinoelämän raaka-ainetarve kovenevassa kisassa ja tukea myös eurooppalaista raaka-ainestrategiaa”, sanoo Jani Lösönen.
Suomi ei voi jatkossakaan olla omavarainen kaikkien raaka-aineiden suhteen.
”Olisi kuitenkin erikoista, jos emme tekisi omavaraisuuden suhteen sitä minkä voimme. Se olisi vastoin kansantalouden, ympäristön ja koko EU:n etua”, sanoo Pekka Suomela
Lisätietoja:
Pekka Suomela +358 40 533 2848 pekka.suomela(at)teknologiateollisuus.fi
