Kaivostoiminnan ympäristövaikutusten seuranta

Milloin ympäristöselvitykset aloitetaan? Mihin seuranta perustuu?   

Kaivosten ympäristövaikutusten seuranta perustuu jo ennen kunkin kaivoksen toiminnan aloittamista tehtyihin ympäristön perustilaselvityksiin ja ennakkotarkkailuun.

Suunnittelun edetessä seurantaa tarkennetaan ja kohdistetaan paikalliset ympäristön olosuhteet huomioiden. Seuraavassa on esitetty yleisellä tasolla selvitysten laatimista ja niiden sisältöä. Kaivosten ympäristöselvitysten sisältö ja laajuus riippuvat alueen ympäristöolosuhteista, eivätkä ne siten ole keskenään rinnastettavissa.

Perustilaselvitysten laatiminen aloitetaan kaivoksen suunnitteluvaiheessa. Perustilaselvitysten yhteydessä otetaan näytteitä esimerkiksi suunnitellun kaivoksen ympäristön pintavesistä ja pohjavesistä. Vesistöissä voidaan tehdä myös vesibiologisia selvityksiä, kuten pohjaeläin- ja kalastoselvityksiä. Lisäksi selvityksiä tehdään mm. alueen kasvillisuudesta ja luontotyypeistä, linnustosta ja muusta eläimistöstä.

Perustilaselvitysten lisäksi kaivoksen suunnitteluvaiheessa hyödynnetään olemassa olevaa ympäristön tilaa kuvaavaa aineistoa.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (YVA) hyödynnetään perustilaselvitysten aineistoja ja tehdään tarvittaessa tarkentavia selvityksiä ympäristöolosuhteiden tarkentamiseksi. Esimerkiksi pinta- ja pohjavesien ennakkotarkkailua jatketaan usein YVA-menettelyn aikana, jolloin saadaan tietoa esimerkiksi vuodenaikojen ja vuosien välisestä vaihtelusta. Kerättyjä aineistoja käytetään ympäristövaikutusten arvioinnin lähtötietona. Ympäristövaikutusten arvioinnin tavoitteena on tunnistaa ja arvioida kaivostoiminnan merkittävät ympäristövaikutukset kyseisen kaivoksen osalta sekä arvioida yhteisvaikutukset muiden tiedossa olevien kuormitusta aiheuttavien toimijoiden osalta. Yhtenä osana vaikutusten arviointia on laatia ehdotus ympäristövaikutusten seurantaohjelmasta. Seurantaohjelman laadinnassa huomioidaan vaikutusten arvioinnin tulokset.

Ympäristölupahakemuksessa kaivoksen suunnittelu tarkentuu YVA-menettelyyn verrattuna. Ympäristölupahakemuksessa esitetään YVA-menettelyn ja tarkentuvien suunnitelmien perusteella suunnitelma kaivoksen ympäristövaikutusten tarkkailemiseksi. Tarkkailuohjelmaa tarkennetaan tarvittaessa ympäristölupapäätöksen mukaisesti ja toimintaa valvova viranomainen hyväksyy yksityiskohtaisen tarkkailusuunnitelman. Tyypillisesti jo YVA-menettelyn aikana aloitettua ennakkotarkkailua laajennetaan kaivostoiminnan käynnistyessä. Myös kaivoksen toiminnan aikana tarkkailuohjelmaa tarpeen mukaan päivitetään tarkkailu- ja seurantatulosten perusteella. Tarkkailua jatketaan myös kaivoksen sulkemisvaiheessa. Toiminnan aikaisen tarkkailun tuloksia voidaan verrata perustilaselvitysten ja ennakkotarkkailun tuloksiin ja näin havaita kaivostoiminnasta mahdollisesti aiheutuneita muutoksia. Tulosten perusteella viranomainen voi tarpeen mukaan määrätä asiaankuuluvia jatkotoimia toiminnanharjoittajalle.

Miten kaivostoiminnan vaikutuksia ympäristöön seurataan?

Kaivoksella muodostuvien vesien laatua ja määrää sekä niiden vaikutuksia purkuvesistössä seurataan ja tarkkaillaan säännöllisesti. Vesienkäsittelyn kannalta tarkkailu voidaan jakaa karkeasti kaivoksen sisäiseen tarkkailuun ja päästötarkkailuun. Kaivoksen sisäisellä tarkkailulla tarkoitetaan kaivoksen alueella muodostuvien vesien, kuten kuivanapitovesien, kaivannaisjätealueiden suoto- ja valumavesien, hulevesien ja palautusvesien laadun ja määrän seurantaa ja päästötarkkailulla kaivokselta ympäristöön purettavien vesien laadun ja määrän seurantaa. Tarkkailtavat parametrit riippuvat olennaisesti kaivoksesta ja siitä, minkä vesijakeen tarkkailusta on kyse. Kohteen mukaan tarkkailu voi kattaa esimerkiksi kiintoaineen, sähkönjohtavuuden, ravinteiden ja metallien pitoisuuksien seurannan. Sisäiseen tarkkailuun ja päästötarkkailuun sisältyy usein myös rikastuskemikaalien pitoisuuksien seuranta.

Vaikutusalueen pintavesien tarkkailuun sisältyy usein veden fysikaalis-kemiallisen laadun seurantaa, biologista tarkkailua (esim. pohjaeläimet, piilevät), kalaston ja kalastuksen seurantaa (esim. kalastustiedustelut, sähkökoekalastukset). Vesistöistä otettavista näytteistä määritetään usein vastaavia parametreja kuin kaivokselta johdettavista käsitellyistä ylijäämävesistä. Näytteitä otetaan useita kertoja vuodessa ja useilta tarkkailupisteiltä vesien virtaussuunnassa sekä kaivoksen ylä- että alapuolilta. Vesien virtaussuunnassa kaivoksen yläpuolisten vesien tarkkailulla saadaan vertailutietoa alueilta, joihin kaivostoiminnalla ei ole vaikutusta. Kaivoksen sijainnista ja sen vaikutuksista riippuen tarkkailupisteiden määrä voi vaihdella. Pintavesien tarkkailussa hyödynnetään soveltuvin osin myös ympäristöhallinnon olemassa olevia tarkkailupisteitä, joista otetaan näytteitä myös muutoin. Suomen ympäristökeskuksen kartta- ja tietopalveluista (linkki: Kartta- ja tietopalvelut) löytyy esimerkiksi vesikartta (vesi.fi-karttapalvelu), josta voi tarkastella pinta- ja pohjavesien tilaa.

Pohjavesivaikutuksia seurataan kaivosalueelle ja sen ympäristöön asennetuista pohjaveden havaintoputkista sekä mahdollisesti alueen ympäristön talousvesikaivoista. Pohjaveden tarkkailuun voi kuulua myös lähteiden seurantaa. Pohjaveden tarkkailupisteistä seurataan pohjaveden pinnankorkeutta sekä pohjaveden laatua. Tarkkailupisteistä otettavista näytteistä analysoidaan usein vastaavia parametreja kuin vesipäästöistä ja pintavesistä, eli mm. ravinteiden sekä metallien pitoisuuksia.

Kaivoksilla seurataan myös pistemäisten päästölähteiden, kuten lämpölaitosten tai murskauksen ilmapäästöjä. Ilmanlaadun tarkkailuun voi kuulua ulkoilman hengitettävien hiukkasten (PM₁₀) pitoisuuksien mittauksia tai laskeuman mittauksia määräajoin. Biologista tarkkailua tehdään maa-alueilla esim. humus-, marja-, neulas-, sieni-, sammal- ja muurahaisnäytteistä. Näytteistä voidaan määrittää esimerkiksi metallien ja rikin pitoisuuksia.

Kaivoksilla tehdään ympäristötarkkailun ja -seurannan lisäksi myös sisäistä käyttötarkkailua, johon voi kuulua mm. kaivoksella muodostuvien kaivannaisjätteiden laadun ja määrän seurantaa, vedenkäsittelyssä muodostuvien lietteiden laadun seurantaa, prosessivesien ja vesialtailla olevien vesien laadun ja määrän mittausta, vesienkäsittelyn käyttötarkkailua sekä mahdollisten muiden kaivoksella sijaitsevien laitosten ja prosessien käyttötarkkailua.

Kaivosten ympäristötarkkailu on laajaa ja kattaa useita eri osa-alueita, vaihdelleen toiminnan laajuuden ja alueen ympäristöolosuhteiden mukaisesti. Ympäristötarkkailun kustannukset vaihtelevat tarkkailun sisällön ja laajuuden perusteella, mikä puolestaan pitkälti riippuu kyseessä olevasta kaivoksesta ja sen toiminnan laajuudesta. Lähtökohtaisesti vuosittaiset kustannukset vaihtelevat arviolta muutaman kymmenen tuhannen ja miljoonan euron välillä. Kaivostoiminnan ympäristötarkkailu on tyypillisesti erittäin laajaa ja monipuolista verrattuna moneen muuhun teolliseen toimintaan.

Kuka vastaa näytteenotosta ja tekee selvitykset? Missä näytteet tutkitaan?

Kaivosten päästö- ja vaikutustarkkailun näytteenotosta vastaavat sertifioidut näytteenottajat. Otettavista näytteistä tehdään määritykset akkreditoiduissa, ulkopuolisissa laboratorioissa. Määritykset tehdään standardien mukaisesti ja/tai akkreditoinnissa hyväksyttyjen tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymien menetelmien mukaisesti. Tarkkailukustannuksista ja tarkkailun käytännön järjestelyistä vastaa kaivosyhtiö. Kyseessä on mittava vuotuinen kustannus, jolle ei ole olemassa muita halukkaita maksajia.

Miten tarkkailutulokset raportoidaan ja kuka valvoo kaivoksia?

Kaivosten toiminnan aikaisten tarkkailutulosten raportointi määritellään tarkkailuohjelmassa ja ympäristöluvassa. Tarkkailutulokset raportoidaan valvovalle viranomaiselle jokaisen näytteenottokerran jälkeen. Tarkkailutuloksista laaditaan vuosittain vuosiraportti, joka toimitetaan myös valvovalle viranomaiselle. Ympäristöluvissa on velvoite toimittaa tuloksia myös ympäristöhallinnon tietokantoihin, joista tuloksia voidaan tarkastella. Tarkkailutulokset ovat julkisia ja saatavilla viranomaiselta. Useat kaivokset julkaisevat tulokset myös nettisivuillaan. Erilaisissa poikkeamatilanteissa kaivos on välittömästi yhteydessä valvovaan viranomaiseen jatkotoimenpiteiden määrittelemiseksi.

Miten yhteisvaikutuksia tarkkaillaan?

Kaivosten vaikutuksia pintavesiin tarkkaillaan edellä kuvattujen periaatteiden mukaisesti tarkkailuohjelmassa esitetyllä tavalla. Jos samalla vaikutusalueella on myös muita toimintoja, joista aiheutuu kuormitusta, tulevat myös näiden toimintojen vaikutukset saman tarkkailun piiriin. Yhteisvaikutukset on arvioitu YVA:ssa ja niiden perusteella voidaan antaa myös tarkkailumääräyksiä. Usein eri toimijat voivat toteuttaa tarkkailua myös yhteistarkkailuna.

Miten ja mihin seurantatietoja käytetään?

Kaivosten sisäisen tarkkailun sekä päästö- ja vaikutustarkkailun tuloksia käytetään vaikutusten seurannan ja toiminnan kehittämisen työkaluna. Tarkkailutulosten perusteella voidaan esimerkiksi mahdollisia päästöjen vähentämistoimenpiteitä kohdistaa niihin toimintoihin tai kohteisiin, joista aiheutuu vaikutuksia.

Ympäristöselvitysten ja tarkkailun tuloksia käytetään paitsi kaivosten vaikutustarkkailuun, myös yleisesti ympäristötiedon keräämiseen ja seurantaan. Esimerkiksi luontoselvitysten tulokset ovat arvokasta aineistoa yleiselläkin tasolla. Eri malminetsintä- ja kaivoshankkeissa on vuosien mittaan toteutettu erittäin laajoja luonto- ja ympäristöselvityksiä, jotka ovat merkittävästi parantaneet ympäristön tilan ymmärrystä näillä alueilla.