Puhtaampaa vettä enemmän kiertoon
Monet kaivokset kierrättävät jopa yli 90 prosenttia prosessivesistään. Tavoitteena on suljettu kierto.
Kaivoksissa käytetään vettä runsaasti esimerkiksi louhinnassa ja malmikiven jauhatuksessa.
Ala kehittää koko ajan uusia menetelmiä vesien käsittelyyn, mutta tavoitteena olevaan suljettuun kiertoon ei ole vielä päästy. Tästä syystä kaivoksen lähellä oleviin vesistöihin voi kulkeutua haitta-aineita, joiden vaikutuksista lähiseudun asukkaat kantavat huolta.
Haitta-aineita voi päästä vesistöön muun muassa puhdistetun jäteveden tai sulamisvesien mukana. Tästä voi seurata esimerkiksi vesien samentumista, happamoitumista ja suolaantumista.
Prosessivesistä kierrätetään jopa yli 90 prosenttia
Monissa kaivoksissa kierrätetään jopa yli 90 prosenttia prosessivesistä. Silti esimerkiksi puhdistetun jäteveden mukana vesistöön voi valua pieniä määriä haitallisia aineita kuten arseenia, kadmiumia ja mangaania.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan on kuitenkin harvinaista, että ympäristöperäinen altistuminen näille aineille johtuisi erityisesti kaivostoiminnasta. Esimerkiksi joidenkin alueiden pohjavesissä on luonnostaan arseenia korkeina pitoisuuksina.
Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä väitöskirjatutkimuksessa todetaan, että kaivosten kohonneista metallipitoisuuksista ei ole välitöntä haittaa eliöille kaivosten alapuolisissa vesistöissä. Tämä ei sulje pois pitkäaikaisten vaikutusten mahdollisuutta. Myös siitä syystä päästöjen jatkuva vähentäminen on tärkeää.
Tavoitteena vedenkulutuksen vähentäminen
THL:n mukaan viihtyvyyshaitat ovat useimmissa tapauksissa todennäköisempiä kuin haitta-aineista johtuvat suorat terveysvaikutukset. Esimerkiksi kaivosten yleisimmät haitalliset aineet, sulfaatit aiheuttavat lähinnä viihtyvyyshaittaa. Viihtyvyyshaitat ovat nekin kuitenkin tärkeitä kaivosten lähiympäristön ihmisten elämään vaikuttavia asioita, jotka vastuullinen kaivosyhtiö huomioi jo kaivoksen suunnitteluvaiheessa.
Kaivosalan keskeinen tavoite on toimia yhteisymmärryksessä ympäristön asukkaiden ja sopusoinnussa luonnon kanssa.
Alalla on meneillään kansallisten ja kansainvälisten tutkimuslaitosten kanssa lukuisia yhteistyöhankkeita, joissa pyritään vähentämään vedenkulutusta ja parantamaan vesienkäsittelyä. Kaivosten ja ympäristön tavoitteet ovat tässä asiassa yhteneväiset
Vesienhallinta on kaivokselle elinehto
Suomen ympäristölainsäädäntö asettaa tiukat vaatimukset vesien käsittelylle. Vesienhallinta on yksi tärkeimmistä asioista kaivoksilla. Mikäli vesienhallinta ei ole kunnossa, ei kaivoksella ole toimintaedellytyksiä. Tämä koskettaa niin ympäristö-, terveys- kuin turvallisuusnäkökohtiakin.
Kaivoksilla käytetään vettä useissa prosesseissa. Kaivoksilla käsiteltävän veden laatu riippuu siitä, millaisessa prosessissa sitä on käytetty. Vettä kerääntyy myös louhoksiin, joista sitä tulee poistaa turvallisuuden ja toiminnan takaamiseksi.
Kaivoksilla, kuten kaikella teollisella toiminnalla, on vaikutuksia ympäristöönsä. Näiden vaikutusten enimmäismäärä määritellään ympäristölupaprosessissa, joka pohjautuu lainsäädäntöön ja tuomioistuinten linjauksiin. Luonto ja sen kantokyky ovat joka puolella erilaisia. Suomessa ja EU:ssa on kattava vaatimustaso teollisten toimintojen vesien hallinnalle, ja päästötaso määritellään ympäristöluvan yhteydessä. Lupaehdoissa määritellään esimerkiksi, minkä laatuista vettä ja kuinka paljon kaivoksilta saadaan purkaa vastaanottavaan vesistöön. ELY-keskus huolehtii lupaehtojen valvonnasta. Tämän prosessin perusteella kaivokset määrittelevät vesienkäsittelytarpeensa.
Yleisesti käytössä olevia vedenpuhdistusmenetelmiä ovat esimerkiksi kalkkisaostus (esimerkiksi Terrafamella ja Kittilän kaivoksella), jolla vedestä saadaan saostettua pois sulfaatin ohella useita eri metalleja. Toinen puhdistusmenetelmä on kiintoaineen poisto eri flokkulanttien avulla (esimerkiksi Yara Siilinjärven kaivoksella).
Suuria investointeja vedenkäsittelyyn
Viime vuosina on ryhdytty kiinnittämään entistä enemmän huomiota myös ravinnekuormituksen vähentämiseen, mistä esimerkkinä on Kittilän kaivokselle rakenteilla oleva ja pian käyttövalmis typenpoistolaitos. Laitoksen investointisumma on noin 30 miljoonaa euroa. Pelkästään Kittilän kaivoksella on viime vuosien aikana investoitu vesienkäsittelyyn noin 50 miljoonaa euroa.
Joskus kaivosten vedet johdetaan purkuputkella lähimmän vesistön sijaan kauemmas alueelta. Tällä varmistetaan, ettei vesiä johdeta sellaisiin vesistöihin, jotka esimerkiksi vähäisen virtaaman tai vesimäärän vuoksi eivät pystyisi vastaanottamaan ylimääräisiä vesiä ilman veden laadun merkittävää heikentymistä. EU:n vesipuitedirektiivi määrittelee vesistöjen tilatavoitteet, joita niin teollisten kuin muidenkin toimijoiden tulee noudattaa.