
Teksti valmisteilla -luonnos 18.8.2026:
Maanomistajan asema kaivoksen perustamisessa ja tuotannossa – mitä korvauksia maanomistaja saa?
Tässä artikkelissa kuvataan, millaisia rahavirtoja kaivosyhtiöltä maanomistajalle syntyy eri vaiheissa kaivoksen perustamisvaiheessa ja tuotannossa sekä miten niitä verotetaan.
Maanomistajan asema kaivoksen perustamisvaiheessa
Suomessa kaivostoiminta perustuu kaivoslakiin, jossa turvataan sekä yhteiskunnan että maanomistajan oikeudet. Vaikka kaivosmineraalit eivät kuulu maanomistajalle, maanomistajalla on laissa vahva oikeus saada korvauksia alueen käytöstä ja kaivostoiminnan vaikutuksista. Korvauksia maksetaan sekä kaivoksen perustamisvaiheessa että koko tuotannon ajan. Lisäämme myöhemmin vastaavan artikkelin malminetsinnästä.
Kaivos tarvitsee maa-alueita toiminnassaan. Tästä näkökulmasta kaivoksen perustaminen voidaan toteuttaa käytännössä kahdella tavalla:
1. Vapaaehtoinen kiinteistökauppa
Useimmiten kaivosyhtiö pyrkii sopimaan maa-alueen hankinnasta vapaaehtoisella kaupalla.
Kauppahinta määräytyy osapuolten välisillä neuvotteluilla. Käytännössä kauppahinta voi sisältää:
- maa-alueen markkina-arvon
- korvauksen tulevasta kaivostoiminnasta
- arvion tulevista louhintakorvauksista tai muista haitoista.
Monissa tapauksissa maanomistaja saa vapaaehtoisessa kaupassa paremman kokonaisratkaisun kuin pelkän maa-alueen käyvän arvon.
2. Kaivosalueen lunastus
Jos vapaaehtoiseen sopimukseen ei päästä, kaivosalue voidaan perustaa kaivoslain mukaisella lunastusmenettelyllä. Tällöin kaivosyhtille lunastetaan käyttöoikeus kiinteistöön – omistusoikeus ei siirry. Lunastus edellyttää valtioneuvoston myöntämää kaivosaluelunastuslupaa, minkä jälkeen korvaukset ratkaistaan kaivostoimituksessa.
Korvauksissa otetaan huomioon esimerkiksi:
- lunastettavan maa-alueen arvo
- toiminnasta aiheutuvat vahingot ja haitat
- muut kaivostoiminnasta aiheutuvat menetykset
- louhintakorvaukseen liittyvät oikeudet.
Vuonna 2025 voimaan tulleen muutoksen jälkeen kaivoslain mukaisessa lunastuksessa maanomistajalla on oikeus saada lunastuskorvaus 1,5-kertaisena lunastettavan alueen arvoon nähden. Tavoitteena on vahvistaa maanomistajan omaisuudensuojaa tilanteessa, jossa omaisuutta lunastetaan ilman vapaaehtoista sopimusta.
Tuotantovaiheessa maanomistajalle maksettavat korvaukset
Kun kaivos siirtyy louhintaan eli tuotannolliseen toimintaan, maanomistaja saa vuosittaisia korvauksia kaivoslain perusteella.
1. Pinta-alaperusteinen louhintakorvaus
Kaivosluvan haltija maksaa jokaiselle kaivosalueeseen kuuluvalle kiinteistölle vuosittain 50 euroa hehtaarilta.
Jos kaivostoimintaa ei ole aloitettu, mutta luvan voimassaoloa on jatkettu, korvaus nousee 100 euroon hehtaariltavuodessa siihen asti, kunnes toiminta alkaa uudelleen.
2. Tuotantoon sidottu louhintakorvaus
Metallimalmikaivoksissa maanomistaja saa lisäksi 0,15 prosenttia vuoden aikana louhitun ja hyödynnetyn metallimalmin arvosta.
Korvaus perustuu:
- louhitun ja hyödynnetyn metallin määrään
- metallien keskimääräisiin markkinahintoihin
- mahdollisten muiden talteen otettujen tuotteiden arvoon.
Teollisuusmineraalien osalta korvaus perustuu osapuolten sopimukseen tai Tukesin vahvistamaan kohtuulliseen korvaukseen.
Maanomistajalle maksettavat rahavirrat tuotannossa
Tuotannossa olevan metallikaivoksen rahavirrat maanomistajalle muodostuvat tyypillisesti seuraavasti:
| Rahavirta | Peruste |
|---|---|
| Louhintakorvaus 50 €/ha | Kaivosalueen pinta-ala |
| Louhintakorvaus 0,15 % | Louhitun ja hyödynnetyn metallimalmin arvo |
| Mahdolliset vahingonkorvaukset | Jos toiminta aiheuttaa erillisiä vahinkoja |
| Sopimusperusteiset lisäkorvaukset | Jos niistä on sovittu vapaaehtoisessa kaupassa |
Korvaukset maksetaan maanomistajalle riippumatta siitä, tekeekö kaivos voittoa vai ei. Ne perustuvat lakiin tai osapuolten välisiin sopimuksiin.
Korvausten verotus
Korvausten verokohtelu riippuu siitä, mistä suorituksesta on kyse.
Kiinteistökauppa
Jos maa-alue myydään kaivosyhtiölle, kyseessä on normaali kiinteistön luovutus. Verotus määräytyy luovutusvoittoverotuksen säännösten mukaisesti.
Lunastuskorvaus
Lunastuskorvauksen verotus määräytyy tuloverolain ja lunastuskorvauksia koskevien verosäännösten perusteella. Korvaus käsitellään lähtökohtaisesti omaisuuden luovutuksena.
Louhintakorvaus
Kaivoslain mukainen vuosittainen louhintakorvaus on maanomistajalle veronalaista tuloa. Se ei ole verovapaa korvaus, vaan siitä maksetaan tuloveroa voimassa olevan verolainsäädännön mukaisesti.
Maanomistaja saa korvauksia koko kaivoksen elinkaaren ajan
Kaivoslain tavoitteena on tasapainottaa yhteiskunnan, kaivostoiminnan ja maanomistajan oikeuksia. Maanomistajalla on oikeus saada korvauksia jo kaivoksen perustamisvaiheessa joko vapaaehtoisen kaupan tai lunastusmenettelyn kautta. Tuotannon aikana korvaukset jatkuvat koko kaivostoiminnan ajan vuosittaisina louhintakorvauksina.
Maanomistajan näkökulmasta korvaukset muodostuvat siten useista eri osista:
- vapaaehtoisen kaupan yhteydessä sovittavasta kauppahinnasta,
- mahdollisesta 1,5-kertaisesta lunastuskorvauksesta lunastusmenettelyssä,
- vuosittaisesta pinta-alaperusteisesta louhintakorvauksesta,
- tuotannon arvoon sidotusta louhintakorvauksesta sekä
- mahdollisista erillisistä haitta- ja vahingonkorvauksista.
Näin maanomistajalle syntyy korvausjärjestelmä, joka kattaa sekä maa-alueen luovuttamisen että kaivostoiminnan pitkäaikaisen vaikutuksen kiinteistön käyttöön ja arvoon.