Luontoselvitykset ja luonnon monimuotoisuuden huomiointi kaivostoiminnassa

Mitä selvityksiä ja milloin malminetsintä- ja kaivosalueilla tehdään?

Mahdollisella tulevalla kaivosalueella sekä sen ympäristössä ja vaikutusalueella tehdään erilaisia selvityksiä luonnonarvoista. Näitä selvityksiä tehdään jo malminetsintävaiheessa ja kaivoksen suunnitteluvaiheessa ennen toiminnan käynnistymistä ja ne tarkentuvat hankekehityksen edetessä. Näitä kartoituksia kutsutaan perustilaselvityksiksi. Perustilaselvitykset kattavat laajasti monia eri osa-alueita, mukaan lukien luonnonarvoihin liittyvät selvitykset. Selvityksiä tehdään mahdollista kaivosaluetta huomattavasti laajemmalla alueella ja selvityksiä tehdään useampana vuotena. Eri vuosina ja laajalla alueella tehtävillä selvityksillä saadaan luotettavampi kuva alueen luonnonarvoista. Kaivosyhtiö kustantaa kaikki nämä selvitykset. Esimerkiksi vuonna 2024 yhtiöt investoivat malminetsinnän ympäristöselvityksiin ja luontovaikutusten arviointiin yhteensä 4,7 miljoonaa euroa (Malminetsintä väheni, kaivostoiminnan investoinnit kasvoivat | Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)).

Luontoselvitykset voivat sisältää esim. kasvillisuuteen, luontotyyppeihin ja linnustoon (pesimälinnusto, kanalinnut, pöllöt, päiväpetolinnut) liittyviä selvityksiä. Lisäksi tehdään muuhun eläimistöön (esim. saukko, viitasammakko, sudenkorennot, sukeltajakuoriaiset, lepakot, raakku) liittyviä selvityksiä. Erittäin tärkeitä ovat erilaiset vesibiologiset selvitykset, kuten kalaston, pohjaeläinten, piilevien ja vesikasvien kartoitukset. Näitä käytetään mm. kaivosalueen ja sen vaikutusalueen pintavesien ekologisen luokan määrittämiseen, millä on suuri merkitys ympäristölupaprosessin kannalta.

Maastoinventointien yhteydessä kerätään myös ns. yleistä tietoa alueen luontoarvoista ja luonnonympäristöstä. Tehtävät selvitykset ovat riippuvaisia kartoitettavasta alueesta. Tarvittavia selvityksiä suunnitellaan ja tarkennetaan esimerkiksi karttatarkasteluiden ja ensimmäisten maastoinventointien tulosten perusteella.

Perustilaselvitysten tulosten sekä kaivostoiminnasta aiheutuvien vaikutusten perusteella suunnitellaan toiminnan aikainen luontoarvoihin kohdistuva seuranta. Toiminnan aikaisesta seurannasta saatuja tuloksia verrataan perustilaselvityksestä saatuihin tietoihin. Selvitykset voivat sisältää esimerkiksi alueen luontoarvojen erityiskohteita, kuten tiettyjen kasvilajien seurantaa määräajoin. Mahdollista seurantaa ovat myös esimerkiksi bioindikaattoriselvitykset, kuten humuksesta, marjoista, neulasista, kekomuurahaisista, sienistä ja sammalista tehtävät selvitykset. Vesibiologiset selvitykset ovat myös yleisiä kaivostoiminnan aikana tehtäviä selvityksiä.

On huomattavaa, että merkittävä osa luontoselvityksistä tehdään, vaikka kaivostoimintaa ei aloitettaisikaan. Selvityksiä tehdään myös usein ns. kartoittamattomilla alueilla eli alueilla, joilta ei ole käytettävissä maastoselvityksiin perustuvaa tietoa niiden luonnonarvoista. Tällaisia alueita voivat olla myös erilaiset suojelualueet, joiden luontoarvoja ei useinkaan ole inventoitu kattavasti. Perustilaselvitykset tuottavatkin arvokasta tietoa alueiden luonnonarvoista yhtiöiden lisäksi yhteiskunnalle, esimerkiksi ympäristöviranomaisille.

Miten luontoarvot otetaan huomioon?

Luontoarvot huomioidaan kaivostoiminnan koko elinkaaren ajan. Perustilaselvityksistä kerättävää tietoa alueen luontoarvoista, kuten suojeltujen lajien esiintymisestä, käytetään suunnittelun lähtökohtana. Esimerkiksi tiet tai muu infra pyritään sijoittamaan siten, että niiden vaikutukset luontoarvoihin ovat mahdollisimman vähäiset tai ne sijoittuvat suojeltujen lajien esiintymien ulkopuolelle. Malmiesiintymän sijaintiin ei kuitenkaan voida vaikuttaa – malmi on siellä, missä se on. Esiintymän ominaisuuksista riippuen malmi voidaan hyödyntää joko maanalaisena kaivoksena tai avolouhoksena. Maanalaisen kaivoksen vaikutukset kaivosalueen luontoon ovat yleensä avolouhosta vähäisempiä. Toiminnan aikaisilla ympäristövaikutusten lieventämistoimilla, kuten kaivostoiminnassa muodostuvien vesien käsittelyllä ja pölynhallinnalla, vähennetään myös luontoon kohdistuvia vaikutuksia.

Kaivostoiminnan päätyttyä alue suljetaan ja maisemoidaan. Yleisesti ottaen kaivoksen sulkemistoimenpiteillä voidaan ensisijaisesti tavoitella luonnon ekologista tilaa, joka muistuttaa mahdollisimman paljon alueen alkuperäistä luontoa, ja toimenpiteet auttavat lajiston ja elinympäristöjen elpymistä luonnontilaisen kaltaiseen tilaan. Luonnontilaista kehityskulkua voidaan nopeuttaa tietyillä toimenpiteillä, kuten alueen alkuperäisen puulajiston istuttamisella tai alkuperäisen metsä- ja kosteikkokasvillisuuden siirtoistutuksilla. Monimuotoisen ja luonnontilaisten kaltaisten elinympäristöjen lisäksi voi myös mahdollisimman monipuolinen lajisto olla tavoitteena.

Mitä tarkoittaa ennallistaminen, ekologinen kompensaatio ja muu luonnonhoito?

Suojeltavien ja muutoin erityisten luontoarvojen lisäksi luonnon monimuotoisuus-, eli biodiversiteettiajattelussa pyritään huomioimaan alueen luonto kokonaisuutena. Kaikki luontotyypit ja eliölajit ovat omalta osaltaan arvokkaita, kukin omassa ekologisessa lokerossaan. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia ja ymmärtää alueen luonnon ominaisuudet kokonaisvaltaisesti. Mikäli toiminta heikentää tai tuhoaa joitakin luontoarvoja, voidaan aiheutettuja haittoja korvata ekologisella kompensaatiolla. Näiden heikennysten ei välttämättä tarvitse kohdistua suojeltaviin tai muutoin erityisiin luontotyyppeihin tai eliölajeihin. Ekologisen kompensaation lisäksi voidaan tehdä muita luonnonhoitotöitä, kuten siirtoistutuksia ja uuselinympäristöjen luomista.

Ekologisessa kompensaatiossa aiheutettu luonnon monimuotoisuuden väheneminen jollakin alueella hyvitetään lisäämällä vastaava määrä tai enemmän luonnonarvoja toisaalla. Luontoa heikentävä taho siten hyvittää aiheuttamansa heikennyksen. Toiminnan tavoitteena on tukea luontokadon pysäyttämistä ja ohjata kohti ekologisesti kestävää luonnonvarojen käyttöä. Ensisijaisesti pyritään välttämään luonnolle aiheutuvaa haittaa. Ekologista kompensaatiota voidaan käyttää silloin, kun luonnolle aiheutettavia haittoja ei voida kokonaan estää tai lieventää. On huomattava, että ekologinen kompensaatio on vapaaehtoista, mutta useat kaivosyhtiöt ovat sitoutuneet sen toteuttamiseen.

Luonnon monimuotoisuutta lisääviä toimia voi tehdä monella tavalla. Ekologinen kompensaatio eroaa muista luonnon hyväksi tehtävistä toimenpiteistä erityisesti siinä, että kompensaatiossa tulee aina arvioida sekä menetetyn että hyvittävillä toimenpiteillä tuotettavan luonnonarvon määrä. Hyvityksen tulee vastata sekä määrän että laadun kannalta luonnolle aiheutettua heikennystä.