Maanomistajakorvaukset kaivostoiminnassa
Mitä korvauksia maanomistaja voi saada kaivostoiminnasta?
Kaivostoiminta edellyttää maa-alueiden käyttämistä kaivostoiminnan tarpeisiin, minkä vuoksi kaivoslaissa säädetään useista maanomistajan asemaa turvaavista korvauksista.
Maanomistajalle maksettavat korvaukset voidaan jakaa karkeasti kolmeen pääryhmään:
- maa-alueiden hankkimiseen ja käyttöoikeuksien perustamiseen liittyvät korvaukset;
- vuosittain maksettavat louhintakorvaukset; sekä
- kaivostoiminnasta aiheutuvien vahinkojen ja haittojen korvaukset.
Maanomistajakorvausten juuret ulottuvat satojen vuosien taakse
Suomen nykyinen kaivosoikeudellinen korvausjärjestelmä on osa pitkää historiallista jatkumoa, jonka juuret ulottuvat 1700-luvulle.
Aiemmassa lainsäädännössä maanomistajalla oli tietyissä tilanteissa oikeus osallistua kaivosyritykseen ja saada osuutensa kaivostoiminnan tuotosta. Osallistumiseen liittyi kuitenkin myös velvollisuus osallistua kaivostoiminnan kustannuksiin ja riskeihin. Käytännössä järjestelmä osoittautui vaikeaksi toteuttaa, sillä kaivostoiminta edellyttää huomattavia investointeja, eikä maanomistajilla useinkaan ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia osallistua kaivoshankkeen rahoittamiseen.
Osallistumisoikeudesta luovuttiin vuoden 1965 kaivoslaissa ja sen tilalle tuli lakisääteinen louhimismaksu, jonka seuraaja nykyisen kaivoslain mukainen louhintakorvaus on.
Nykyisen järjestelmän tavoitteena on varmistaa, että maanomistaja saa korvauksen alueella sijaitsevien kaivosmineraalien hyödyntämisestä ilman, että hänen tarvitsee osallistua kaivoshankkeen rahoittamiseen tai siihen liittyvien taloudellisten riskien kantamiseen.
Kaivostoiminta edellyttää maa-alueiden hankkimista
Kaivostoiminta edellyttää yleensä maa-alueiden hankkimista tai käyttöoikeuksien perustamista. Käytännössä alueista sovitaan useimmiten vapaaehtoisin sopimuksin maanomistajien kanssa.
Vapaaehtoinen sopimus voi tarkoittaa esimerkiksi kiinteistön kauppaa tai alueen vuokraamista kaivostoiminnan käyttöön.
Jos sopimukseen ei päästä, toiminnanharjoittaja voi tietyin edellytyksin hakea käyttöoikeutta alueeseen kaivoslain mukaisella kaivosaluelunastusluvalla. Käyttöoikeus ei synny automaattisesti, vaan kaivosaluelunastuslupaa on haettava valtioneuvostolta, ja sen myöntämisen edellytyksistä säädetään erikseen kaivoslaissa. Käyttöoikeuteen liittyviä korvauksia käsitellään tarkemmin jäljempänä kohdassa ”Käyttöoikeuden lunastukseen liittyvät korvaukset”.
Kaivoslaissa on lisäksi erityissäännös tilanteisiin, joissa kaivosalueesta tai kaivoksen apualueesta aiheutuu merkittävää haittaa kiinteistön käytölle. Tällöin maanomistaja voi tietyin edellytyksin vaatia, että kaivosyhtiö lunastaa kiinteistön tai sen osan omistukseensa. Näissä tilanteissa lunastuskorvaus määrätään puolitoistakertaisena suhteessa lunastettavan alueen arvoon. Korotetun lunastuskorvauksen tarkoituksena on osaltaan kompensoida sitä, että maanomistaja menettää omistusoikeuden mukana oikeuden tuleviin louhintakorvauksiin.
Mitä tapahtuu, jos kiinteistö siirtyy kaivosyhtiön omistukseen?
Jos maanomistaja myy kiinteistönsä kaivosyhtiölle tai käyttää kaivoslain mukaista oikeuttaan vaatia kiinteistön lunastamista kaivosyhtiön omistukseen, maanomistaja saa korvauksensa kauppahinnan tai lunastuskorvauksen muodossa. Tällöin hän ei enää ole kiinteistön omistajana oikeutettu myöhemmin maksettaviin louhintakorvauksiin tai muihin kiinteistön omistajalle kuuluviin korvauksiin.
Tällä sivulla myöhemmin käsiteltävät louhintakorvaukset koskevat tilanteita, joissa maanomistaja säilyttää omistusoikeutensa kiinteistöön ja kaivosyhtiö käyttää aluetta esimerkiksi vuokra- tai käyttöoikeusjärjestelyn perusteella.
Käyttöoikeuden lunastukseen liittyvät korvaukset
Jos maanomistaja ja kaivosyhtiö eivät pääse sopimukseen maa-alueiden käytöstä, kaivosyhtiö voi tietyin edellytyksin saada käyttöoikeuden alueeseen kaivoslain mukaisen kaivosaluelunastusluvan perusteella.
Käyttöoikeuden perustamisesta ja siihen liittyvistä korvauksista päätetään Maanmittauslaitoksen järjestämässä kaivostoimituksessa. Tällaisessa tilanteessa kiinteistö säilyy maanomistajan omistuksessa, mutta kaivosyhtiölle perustetaan oikeus käyttää aluetta kaivostoimintaan.
Mikä on kaivostoimitus?
Kaivostoimitus on Maanmittauslaitoksen järjestämä virallinen menettely, jossa ratkaistaan muun muassa korvauksia, käyttöoikeuksia ja muita kaivoslain mukaisia kysymyksiä.
Korvausten määräämisessä sovelletaan täyden korvauksen periaatetta, jonka tarkoituksena on varmistaa, ettei maanomistajalle aiheudu taloudellista menetystä käyttöoikeuden perustamisen vuoksi. Korvaus voi muodostua alueen arvosta, käyttöoikeuden aiheuttamista haitoista sekä muista toiminnasta aiheutuvista vahingoista ja menetyksistä. Lisäksi maanomistajalla voi olla oikeus korvaukseen rakennusten, rakenteiden, puuston tai muun omaisuuden poistamisesta tai siirtämisestä aiheutuvista kustannuksista.
Vaikka käyttöoikeuden lunastamisessa ei ole kyse omistusoikeuden lunastamisesta, kaivostoiminta estää usein alueen muun käytön. Tämän vuoksi käyttöoikeuden perustamisesta maksettavaa korvausta voidaan korvausarvioinnissa käsitellä samankaltaisena menetyksenä kuin omistusoikeuden menettämistä.
Louhintakorvaus maksetaan vuosittain
Jos maanomistaja säilyttää omistusoikeutensa kaivosalueeseen kuuluvaan kiinteistöön, hänellä on oikeus kaivoslain mukaiseen louhintakorvaukseen.
Louhintakorvaus on vuosittain maksettava korvaus, joka koostuu pinta-alaperusteisesta korvauksesta sekä kaivosmineraalin arvoon perustuvasta korvauksesta.
Louhintakorvausta ei makseta kaivoksen apualueelta.
Pinta-alaperusteinen louhintakorvaus
Pinta-alaperusteinen louhintakorvaus on 50 euroa hehtaarilta vuodessa. Korvausvelvollisuus alkaa, kun kaivoslupa on tullut lainvoimaiseksi. Pinta-alaperusteista korvausta voidaan siten joutua maksamaan jo ennen varsinaisen tuotantotoiminnan aloittamista. Pinta-alaperusteista korvausta maksetaan riippumatta siitä, louhitaanko kaivosmineraaleja.
Kaivoslaissa on myös erityissäännös tilanteisiin, joissa kaivostoimintaa ei ole aloitettu tai sitä ei ole jatkettu, mutta kaivosluvan raukeamista on viranomaisen päätöksellä lykätty. Tällöin kaivosluvan haltija on velvollinen maksamaan korotettua louhintakorvausta. Korotettu louhintakorvaus on 100 euroa hehtaarilta vuodessa. Korvausta maksetaan siihen saakka, kunnes kaivostoiminta aloitetaan tai sitä jatketaan.
Metallimalmikaivoksissa maksetaan tuotantoon perustuvaa korvausta
Metallimalmikaivoksissa maanomistajalle maksetaan pinta-alaperusteisen louhintakorvauksen lisäksi korvaus, joka perustuu metallimalmin arvoon.
Korvaus on 0,15 prosenttia vuoden aikana louhitun ja hyödynnetyn metallimalmin kaivosmineraalien lasketusta arvosta. Korvausta laskettaessa otetaan huomioon malmin sisältämien hyödynnettyjen metallien keskiarvohinta vuoden aikana ja muiden malmista hyödynnettyjen tuotteiden keskimääräinen arvo vuoden aikana.
Korvaus ei riipu siitä, tekeekö kaivos voittoa, vaan laissa säädetyistä laskentaperusteista.
Jos kaivosalueella on useita kiinteistönomistajia, louhintakorvaus jaetaan heidän kesken siinä suhteessa kuin heidän omistamansa alueet kuuluvat kaivosalueeseen. Jakoperuste on sama riippumatta siitä, onko kiinteistön omistaja yksityinen maanomistaja vai kaivosyhtiö.
Kaivosluvan haltijan on vuosittain toimitettava kaivosviranomaiselle tiedot louhintakorvauksen laskemista varten. Kaivosviranomainen vahvistaa louhintakorvauksen määrän vuosittain päätöksellään, minkä jälkeen korvaus maksetaan kiinteistön omistajille. Näin korvauksen määrä ei perustu yksinomaan kaivosyhtiön omaan ilmoitukseen, vaan viranomaisen vahvistamaan laskelmaan.
Muista kaivosmineraaleista maksetaan niiden arvoon perustuva kohtuullinen korvaus
Kaikki kaivokset eivät louhi metallimalmeja. Esimerkiksi teollisuusmineraalien ja luonnonkivien osalta louhintakorvaus määräytyy metallimalmikaivoksiin nähden eri tavalla.
Maanomistajalle maksetaan kaivosmineraalin taloudelliseen arvoon perustuva kohtuullinen korvaus. Korvauksen määrä voidaan sopia maanomistajan ja kaivosluvan haltijan kesken. Jos sopimukseen ei päästä, korvauksen vahvistaa kaivosviranomainen.
Jos kaivosmineraalin taloudelliseen arvoon vaikuttavat perusteet muuttuvat olennaisesti, korvausta voidaan tarkistaa.
Sivutuotekorvaus
Kaivostoiminnassa syntyy usein sivutuotteita, kuten ylijäämäkiveä. Jos syntyneitä sivutuotteita käytetään muuhun kuin varsinaiseen kaivostoimintaan ja kaivosyhtiö saa niiden hyödyntämisestä taloudellista hyötyä, kaivosluvan haltijan on maksettava kiinteistön omistajalle sivutuotekorvausta. Sivutuotekorvaus tulee käytännössä harvemmin kyseeseen kuin louhintakorvaus, mutta sen tarkoituksena on varmistaa, että maanomistaja voi saada osuutensa myös kaivostoiminnan sivutuotteiden kaupallisesta hyödyntämisestä.
Kaivosyhtiö ja maanomistaja voivat sopia sivutuotekorvauksen määrästä keskenään. Jos sopimukseen ei päästä, korvaus voidaan ratkaista kaivostoimituksessa. Laissa korvaukselle on asetettu enimmäismäärä, joka on enintään 10 prosenttia sivutuotteesta saadusta myyntitulosta, joka perustuu sivutuotteesta saatuun myyntihintaan ja siitä tehtyihin vähennyksiin.
Jos kaivosalueella on useita kiinteistönomistajia, korvaus jaetaan heidän kesken siinä suhteessa kuin heidän omistamansa alueet kuuluvat kaivosalueeseen.
Louhimismaksut vanhojen kaivosoikeuksien yhteydessä
Osa Suomessa toimivista kaivoksista perustuu edelleen ennen nykyisen kaivoslain voimaantuloa myönnettyihin kaivosoikeuksiin. Tällaisissa tilanteissa maanomistajille voidaan maksaa vanhemman lainsäädännön mukaista louhimismaksua nykyisen kaivoslain mukaisen louhintakorvauksen sijasta.
Louhimismaksut perustuvat ennen nykyisen kaivoslain voimaantuloa voimassa olleisiin säännöksiin, minkä vuoksi niiden määräytymisperusteet voivat poiketa tällä sivulla kuvatuista nykyisen kaivoslain mukaisista louhintakorvauksista.
Vahingot ja haitat korvataan erikseen
Kaivoslaissa säädetään erikseen mahdollisuudesta saada korvausta kaivostoiminnasta aiheutuvista vahingoista ja haitoista.
Kaivostoiminnasta voi aiheutua haittaa myös sellaisille kiinteistöille, jotka eivät kuulu varsinaiseen kaivosalueeseen. Tästä syystä kaivoslaissa onkin säädetty, että korvauksia voidaan tietyissä tilanteissa määrätä myös tällaisille ulkopuolisille kiinteistöille aiheutuneista haitoista ja vahingoista.
Lisäksi veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta sekä esimerkiksi melusta, tärinästä, hajusta tai muista vastaavista häiriöistä aiheutuvien vahinkojen korvaamisesta säädetään erikseen ympäristövahinkoja koskevassa lainsäädännössä.
Esimerkkejä korvattavista vahingoista ja haitoista
Korvattavia voivat olla esimerkiksi kaivostoiminnan vuoksi käyttökelvottomaksi muuttuvat alueet, kiinteistön arvon alentuminen, puuston menettäminen, tilusten pirstoutuminen, kulkuyhteyksien heikentyminen tai rakennuksille aiheutuneet vahingot. Korvattavuus arvioidaan aina tapauskohtaisesti.
Haluatko tutustua korvausten määräytymiseen tarkemmin?
Kaivostoimituksessa sovellettavista korvausperiaatteista, maanomistajan lunastusvaatimuksesta sekä louhintakorvauksista löytyy lisätietoa Maanmittauslaitoksen kaivostoimitusoppaasta ja toimitusmenettelyn käsikirjasta.
Lisätietoa lainsäädännöstä
- Kaivoslaki (621/2011)
- Erityisesti 8 luku (kaivostoimitus), 9 luku (korvaukset) sekä 86 § (maanomistajan lunastusvaatimus) ja 100 § (louhintakorvaus).
Huomaathan
Kaivoslain mukaisilla korvauksilla, kuten louhintakorvauksella, voi olla verotuksellisia vaikutuksia.
Kaivoslain mukaisten korvausten verokohtelua käsitellään Verohallinnon 9.1.2026 antamassa syventävässä vero-ohjeessa Maa-aineksista saatavat tulot luonnollisen henkilön verotuksessa.
Verotukseen liittyvissä kysymyksissä kannattaa kääntyä veroasiantuntijan tai Verohallinnon puoleen.