Ilmastonmuutosta vastaan monimuotoisuuden puolesta

Ilmastonmuutosta vastaan monimuotoisuuden puolesta

Timothy Meinberg
Kaivoksia tarvitaan yhä enemmän ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tarvittavan vihreän teknologian valmistamiseen. Samaan aikaan kaivosklusteri tekee hartiavoimin töitä vähentääkseen omaa vaikutustaan luonnon monimuotoisuuteen.

Ilmastonmuutos on tämän päivän suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle. Ilmaston lämpeneminen uhkaakin vakavasti monien lajien selviytymistä.

Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen sähköisillä ratkaisuilla on yksi keskeisistä keinoista ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Siksi maailma tarvitsee lisää muun muassa sähköautoja, aurinkopaneeleja ja muuta vihreää teknologiaa. Tuon teknologian valmistaminen puolestaan lisää merkittävästi monien metallien kysyntää. Siitä syystä kaivoksia tarvitaan yhä enemmän ilmastonmuutoksen pysäyttämisen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen.

Toisaalta kaivostoiminta itsessään vaikuttaa väistämättä luonnon monimuotoisuuteen. Biodiversiteettiä säilyttävä toiminta aiheuttaa näin ollen myös vahinkoa biodiversiteetille.

Kaivosteollisuus pyrkii parhaansa mukaan vähentämään omasta toiminnastaan syntyviä haittoja. Teknologian kehitys, prosessien tehostaminen ja yhteistyö eri osapuolten kanssa ovat keskeisiä keinoja haittojen vähentämisessä.
 

Vastuullinen kaivos vaikuttaa biodiversiteettiin pienellä alueella

Suomen ympäristökeskuksen SYKEn mallinnus kertoo, että kaivostoiminta ja louhinta supistavat luonnon monimuotoisuutta huomattavan vähän moniin muihin toimialoihin verrattuna. Kaivoksen vaikutukset ovat kuitenkin paikallisesti näkyviä, joten kaivokset herättävät enemmän huolta kuin toimialat, joiden vaikutus biodiversiteettiin on hajautunut ja vähemmän näkyvää.

Kaivosten yhteenlaskettu pinta-ala on noin 0,1 prosenttia Suomen pinta-alasta, eli pinta-alallisesti vaikutus on pieni.

Huonosti hoidettujen kaivosten vaikutus voi kuitenkin olla kaivosaluetta laajempi, jos ne tuottavat esimerkiksi merkittäviä päästöjä vesistöön. Silloin ne voivat pilata elintilaa asukkailta, taloudelta ja myös itseltään.

Vesienkäsittely on kaivosten tärkeintä työtä luonnon monimuotoisuuden puolesta. Vesienkäsittelyteknologia on kehittynyt viime vuosin aikana merkittävästi. Vesien kierrätys on lisääntynyt ja vesien puhdistus on parantunut. Toki myös viranomaisvaatimukset ovat tiukentuneet samaa tahtia.

”Vaikutukset eivät jää vain kaivosalueelle, vaan toiminnalla on esimerkiksi vesistövaikutuksia. Viime vuosikymmenen aikana tilanne on kuitenkin huomattavasti parantunut tälläkin saralla, kun kaivokset ovat investoineet vesienkäsittelyyn kymmeniä miljoonia euroja”, sanoo Kaivosteollisuus ry:n ympäristöasiantuntija Hanna Lampinen.

Suomessa kaivosten vaikutus biodiversiteettiin on kansainvälisesti ottaen pieni kahdesta syystä. Yritysten prosessit ja viranomaisten vaatimukset ovat kansainvälisesti verrattuna laadukkaat. Lisäksi Suomessa lajikirjo on pieni. Esimerkiksi kaivosyhtiö Mawsonin teettämä vertailu Kongon, Suomen ja Ruotsin kesken kertoi, että Kongossa kaivoksen vaikutus biodiversiteettiin on nelisataakertainen Suomeen verrattuna.
 

Työkalu suojelutoimien arvioimiseen

Teknologiset loikat tapahtuvat pääsääntöisesti alan teknologiaa kehittävissä yrityksissä. Sen sijaan toimintatavat leviävät parhaiten erilaisissa yhteistyöverkostoissa.

Kestävän kaivostoiminnan verkosto on tärkeä foorumi, jolla kaivosalan yritykset kohtaavat muun muassa ympäristöliikkeen ja maatalouden edustajia. Verkoston tavoitteena on jakaa tietoja ja kokemuksia sekä kehittää kotimaisten kaivosten toimintatapoja entistä vastuullisemmiksi.

Verkosto on kehittänyt muun muassa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen arviointityökalun. Se auttaa yhtiöitä kehittämään valmiuksiaan toimintansa seuraamiseen ja parantamiseen sekä luo perustan toiminnan auditoinnille.

Arvioinnissa pohditaan muun muassa,

  • onko yhtiössä annettu tuotantolaitoskohtainen luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä koskeva sitoumus, josta on tiedotettu selkeästi ja jonka toimiva johto on hyväksynyt
  • vaikuttaako siltä, että esimiehet ja työntekijät tuntevat sitoumuksen ja ymmärtävät sen perustarkoituksen.
     

Kansainvälistä työtä biodiversiteetin eteen

Myös moni kansainvälinen organisaatio kehittää toimintamalleja, joilla kaivosala suojelee yhä paremmin luonnon monimuotoisuutta. Kansainvälisellä hallitusten välisellä Arktisella neuvostolla on pitkäaikainen ohjelma CAFF (Conservation of Arctic Flora and Fauna). Tuon ohjelman puitteissa on rakennettu malleja arktisten lajien ja elintapojen suojelemiseksi. CAFFin varsinaiset jäsenet ovat viranomaistahoja eri maista, mutta sen työhön on osallistunut useita kaivoskonserneja, jotka ovat myös Kaivosteollisuus ry:n toiminnassa mukana.

CAFFin tavoitteena on kartoittaa, miten koko kaivostoiminnan prosessi etsinnästä kuljetuksiin vaikuttaa biodiversiteettiin arktisella alueella. Kartoituksen keskeinen ajatus on koota ja jakaa parhaita käytäntöjä.

Myös 150 valtion biodiversiteettisopimus (The Convention of Biological Diversity) on vauhdittanut keskustelua siitä, miten luonnon monimuotoisuuden huomioimista voidaan kehittää energia- ja kaivosalalla.
 

Monimuotoisuus huomioon koko ketjussa

Luonnon monimuotoisuus voidaan huomioida koko kaivostoiminnan ketjussa lukemattomilla tavoilla. Jo rakennusvaiheessa on syytä arvioida esimerkiksi, millaisia lajeja kaivosalueella on ja miten tiet rakennetaan niin, että ne vaikuttavat mahdollisimman vähän biodiversiteettiin.

Toiminnan aikana täytyy arvioida esimerkiksi vesien, varastoinnin, sivukivien ja kuljetusten vaikutusta biodiversiteettiin.

Kaivostoiminta huojuttaa kaiken muun inhimillisen toiminnan tavoin aina jonkin verran monimuotoisuutta, vaikka yhtiö tekisi kaiken mahdollisen biodiversiteetin suojelemiseksi. Siksi monet yritykset tekevät vapaaehtoisia kompensaatioita esimerkiksi suojelemalla luontoa kaivosalueen ulkopuolella tai rakentamalla pesimäalueita eläimille.  

Malminetsintä- ja kaivosyhtiöt tuottavat myös runsaasti luontotietoa aina kyseiseltä alueelta, kun ennen töiden aloittamista tehdään kattavat luontoselvitykset, jotta työt voidaan suunnitella mahdollisimman luontoa säästävästi.